IHMINEN JA TIETOTURVALLISUUSTIETOISUUS
Tajunnan ovet
Omakotitalomme remontti oli edennyt siihen pisteeseen, että seuraavaksi asennusvuoroaan odotti parvekkeen ovi. Koska timpurin aikataulu oli tiukka ja tilirautakaupan toimituskyky päivällä pitkä, piti lähteä merta edemmäksi kalaan. Siis eipä muuta kuin nettiin saatavuuksia selvittämään. Apu löytyi heti ensimmäisen liikkeen sivuilta ja hinnankin ollessa kohdallaan, niin eipä muuta kuin kärry auton perään ja menoksi.
Kauppa oli entuudestaan tuttu, joten ovet löytyivät ilman ponnisteluita. Sen sijaan oven siirtäminen olisi vaatinut niitä niin paljon, että päätin kääntyä palvelutiskin puoleen. Ilokseni huomasin, että tiskillä seisoi peräti kolme myyjää, muttei yhtään asiakasta. Ilo hyytyi nopeasti. Jokin asiakkaan palvelemista, tai edes huomioimista, tärkeämpää tuntui olevan agendalla, sillä huomiota herättäessäni minulta kului helposti viitisen minuuttia. Lopulta sain hieman vanhemman miesmyyjän vaivaantumaan sen verran, että hän oli pakotettu lausumaan tuon italiankielisen prontto–sanan suomenkielisen vastineen. Suusta kuului ”Niin?”.
Esitin asiani. Tarvitsin parvekkeen oven, mutta epäilin saavani sitä omin avuin liikkeelle. Mitenkähän asian kanssa tulisi edetä? Saamani vastaus oli kuin suoraan veetuilun oppikirjasta. Se kun iski tajuntaani vasta palatessani takaisin ulos. Kaikessa karuudessaan se kuului: ”No nyt kuule toimitaan sillä tavalla, että sinä menet takaisin sinne mistä tulitkin, eli ulos. Otat siitä oven vierestä vasemmalta sellaisen kärryn, missä ei ole laitoja ja palaat sitten takaisin tähän palvelutiskille.” Koska olen suomalainen, en siis aluksi edes hätkähtänyt. Se tapahtui vasta ulkona. Että näin! Voisiko tällaista palvelukokemusta odottaa saavansa vaikkapa Saksassa? Tuskin. Meillä kyllä. Ja usein! Sen sijaan, että olisin jäänyt ulos, päätin mennä päätyyn asti. Otin kärryn ja palasin kiltisti palvelutiskille jonottamaan. Siellä sama polemiikki tuntui jatkuvan. Olin kuitenkin onnistunut jättämään muistijäljen; minut huomattiin noin puolta nopeammassa ajassa. Matka ovien tykö saattoi alkaa.
Myyjä kulki edellä ja minä kärryn kanssa perässä. Hän esitti samalla huolensa siitä, että olinko ymmärtänyt, että ovia on erilaisia. Tarvittiin parametreja, jotta matkaan tarttuisi varmasti oikea tuote. Kerroin olevani asiasta tietoinen ja varmistaneeni oven saatavuuden ennen liikkeeseen saapumista. Parametritietoisuuteni aiheuttaman pettymyksen nieltyään hän tarttui saatavuuteen. Hymynkare suunpielessä hän kertoili useammankin asiakkaan pettyneen nettisaldon ollessa jotain ihan muuta kuin todellinen saldo. ”Se on kato hukkareissu tehty silloin” hän totesi isälliseen sävyyn. En voinut kuin yhtyä mielipiteeseen.
Saavuimme perille. Myyjä kävi ovet lävitse ja löysi tarvitsemani. Työnsin kärryn toivorikkaana lähemmäksi. Sen sijaan, että hän olisi nostanut oven kyytiin, hän pyysikin minua lähemmäksi. ”Jaa että se oli painava tämä ovi. Niinkös se oli?” Myönsin asian olevan mielestäni näin. ”Pistäpä kätesi kuule tähän ja tähän”. Tein työtä käskettyä. ”Ja nyt nostat, siirryt kaksi askelta taaksepäin ja samalla kääntyen lasket oven kärrylle”. Hetken askarreltuani sain oven kyytiin. Myyjä oli tyytyväinen. Hyvillä neuvoilla kun vaikeakin homma tuppaa onnistumaan mallikkaasti! Myöntelin, kun en muutakaan keksinyt. Myyjä oli niin iloinen mallisuorituksestani, että innostui jopa kysymään, onko jotain muuta, missä hän voisi olla avuksi. Kiitin ja totesin asian olevan kutakuinkin tässä. ”No eipä sitten muuta, kuin kassan kautta kotiin ja ovea asentamaan!” Nyökkäsin kohteliaasti ja suuntasin kassalle. Jätin helat ostamatta.
Mitä tekemistä kokemuksellani on tietoturvallisuuden kanssa? Ei suoranaisesti mitään. Mutta sen lisäksi, että se kertoo karua kieltään siitä, miten Herran vuonna 2016 asiakasta Suomessa arvostetaan, se kertoo myös sen, että kaikki eivät välttämättä ole tietoisia siitä, mitä heiltä odotetaan. Yksi Fordionen kehittämän Tietoturvallisuuden Toiminnanohjauksen kantavia ajatuksia on huomioida yksittäinen ihminen ja tämän tietoturvallisuustietoisuus. Eli tuoda yksilölle selkeästi esiin häneen kohdistuvat odotukset. Se on yksi tavoistamme auttaa asiakkaitamme varmistumaan siitä, että organisaatio toimii tietoturvallisuuden kokonaisvaltaisesti huomioiden. Tämä taas edesauttaa loppuasiakaskuntaa luottamaan sen tuottaman palvelun jatkuvuuteen ja turvallisuuteen laatua unohtamatta. Tietoturvallisuus ei ole tekniikkaa. Se on tapa toimia, johon kyky hyödyntää tekniikkaa maksimaalisesti toki sisältyy. Mutta tekniikkaa olennaisempaa on auttaa ihmistä ymmärtämään käyttäytymisensä vaikutus tietoturvallisuuden toteutumiseen niin työpaikalla kuin sen ulkopuolella. Miksi? Koska niin muuttuu maailma, Eskoni.
Kirjoittaja: Matti Timonen on yksi Fordione Oy:n perustajista